Karjalan lehdet kovien paineiden keskellä

Matti Siippainen

Toimittajat Marina Viglieva Oma Muasta (vasemmalla), Darja Trofimova Karjalan Sanomista ja Kristina Korotkih Careliasta. Kuva: Kari Kosonen

Toimittajat Marina Viglieva Oma Muasta (vasemmalla), Darja Trofimova Karjalan Sanomista ja Kristina Korotkih Careliasta. Kuva: Kari Kosonen

Karjalan tasavallan suomen- ja karjalankieliset lehdet elävät levikkiensä kipurajoilla.

Lukijakunnat ovat suppeita ja lehtiä tehdään pienillä budjeteilla.

Mutta töitä tehdään kovasti,  toimittajat kouluttautuvat ja uusia lukijoita etsitään uusilla aiheilla, vakuuttavat lehtien nuoret toimittajat.

– Carelia on pieni lehti, lukijoita meillä on noin 1000-2000. Minulla on nuoren ihmisen mielenkiintoa ja voimia, nuoren mustavalkoista maailmannäkemystä. Ja uskon, että voin tehdä paljon tämän lehden kasvun eteen, sanoo Carelia-lehden toimittaja Kristina Korotkih.

– Tässä kulttuurilehdessä on paljon kaunokirjallista aineistoa. Lehdellä on vanhat perinteet enkä varmaankaan voi vaikuttaa lehden muotoon.

– Mutta lehdessä pitää olla myös ajankohtaisia, polttavia aiheita. Vastaan lehdessä kulttuuritapahtumista, ja siihen voin vaikuttaa. Voin esitellä uudessa valossa karjalaista kulttuurielämää. Kun on uusia aihepiirejä, saamme lisää lukijakuntaa.

Kristina Korotkih uskoo, että kirjoittaessaan itsensä ikäisille parikymppisille lehden lukijapiiri laajenee.

– Kun kaverini ovat kiinnostuneet minusta, heitä kiinnostaa myös tämä lehti.
Karjalankielisen Oma Mua -lehden toimittajalla Marina Viglievalla on myös selvä käsitys lehden kehittämisestä:

– Meidän pitää kirjoittaa enemmän juttuja kylistä ja niiden asukkaista. Karjalan kielen taitoiset lukijat asuvat maaseudulla, ja heitä kiinnostaa tietysti omien alueidensa asiat.

– Emme halua toistaa samoja aiheita, joista venäjänkieliset lehdet, radiot ja tv-kanavat kirjoittavat. Siksi Oma Mua on erityinen lehti. Sen on kerrottava asioista, jotka koskevat karjalaisia. Ja nuorille haluan kirjoittaa enemmän.

Tärkeä kielikysymys

Lehtien suosio riippuu lukijakunnan kielitaidosta: jos kielen taitajat vähenevät, katoavat lukijatkin. Uusia lukijoita ovat ne venäjää äidinkielenään puhuvat, jotka opiskelevat kouluissa ja yliopistossa suomalaisugrilaisia kieliä. Tästä joukosta rekrytoidaan myös lehtien uudet toimittajat.

– Minulle on tärkeää, että saan työskennellä suomen kielen parissa, sanoo Kristina Korotkih.

– Uskon että kieli ei kuole. Työni auttaa niitä ihmisiä, jotka haluavat elvyttää karjalan kieltä ja niitä, jotka puhuvat äidinkielenään muamon kieltä. Haluan uskoa, että työni ei mene hukkaan, sanoo Marina Viglieva.

Marina Viglieva ja Karjalan Sanomien toimittaja Darja Trofimova pitävät tärkeänä kirjoittaa kaikesta siitä, mikä nakertaa suomen ja karjalan kielen asemaa:

– Näiden kielten opetus vähenee koulussa koko ajan. Se tuo pahaa mieltä. Sanotaan, että elvytetään, mutta asiat eivät todellisuudessa niin ole. Ei tanssi ja laulu ole mitään kielen elvyttämistä; kieltä pitää kirjoittaa ja puhua päiväkodeissa, kouluissa ja kodeissa.

– Kielituntien vähentämistä perustellaan sillä, että muut aineet tarvitsevat lisätunteja, ihmettelee Marina Viglieva.

– Opettajien määrä päiväkodeissakin vähenee. Oppikirjoistakin on suuri puute. Lehtien kautta voimme nostaa tämän ongelman esille. On tärkeätä myös kirjoittaa suomalaisesta kulttuurista, niin nuorisobändeistä kuin Kansallisesta teatteristakin, luettelee Darja Trofimova.

Darja Trofimovalla on oma erikoisalansa: terveysjutut.

– Aloin toimia terveysviestintäprojektissa, jota vetää Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskus. Voin sen yhteydessä kirjoittaa nuorten terveyttä koskevista asioista, esimerkiksi tupakoinnista ja hivistä. Saan myös terveysviestinnän koulutusta, muun muassa siitä, miten suomalaiset toimittajat kirjoittavat näistä aiheista.

– Nuoriin on helppo vaikuttaa lehtien kautta, koska kouluissa lehtiä luetaan koulujen ja yliopiston oppitunneilla.

Kun lehdessä kirjoitetaan tärkeistä asioista, sitä kautta voin vaikuttaa.

– Vähän harmittaa, että vain noin 1000 ihmistä lukee Karjalan Sanomia. Haluan tehdä työni hyvin ja toivon, että viesti menee perille.

– Useat ystävistäni eivät lue Karjalan Sanomia, koska eivät osaa lukea suomeksi. Mutta kyllä aina joku lukee.

– Mielelläni kävisin kurssilla Suomessa. Haluaisin harjoittelijavaihtoon. Haluan oppia miten työprosessi eroaa. Haluan opetella erityylisiä juttuja ja taittoa, sanoo Darja Trofimova.

Tietokulma

  • Petroskoissa julkaistaan kerran viikossa ilmestyviä suomenkielistä Karjalan Sanomia, karjalankielistä Oma Mua -lehteä, vienankarjalaista Vienan Karjala-lehteä, ja kerran kuussa ilmestyviä kulttuurilehti Careliaa, lastenlehti Kipinää ja vepsänkielistä Kodima-lehteä, Tänä vuonna aloitti lyydinkielinen Lyydilaine. Lehtien levikit vaihtelevat muutamista sadoista runsaaseen tuhanteen. Oma Mua leviää Suomeen myös pdf-versiona: tällaisia tilaajia on sata.
  • Lehtiä kustantaa Periodika-kustantamo. Julkaisija on Karjalan tasavallan hallitus , jolta lehdet saavat 80 prosenttia rahoituksestaan. Hallitus on ilmoittanut, että rahoitus on turvattu, niin kauan kuin lehtien yhteinen levikki pysyy 5000 kappaleen yläpuolella.
  • Lehdet julkaisevat omien toimittajien juttujen lisäksi venäjänkieleisten toimittajien myös käännösjuttuja sekä Karjalan tasavallan ja Petroskoin kaupungin tiedottajien tekemiä uutisia.
  • Karjalan valtiollisessa radio- ja televisioyhtiössä Petroskoissa työskentelee 150 ihmistä. Heistä 20 on kansallisten kielten toimituksessa tekemässä ohjelmia suomen, karjalan ja vepsän kielillä. Karjalan radio tekee ohjelmia joka arkipäivä 50 minuuttia, tv 50 minuuttia kaksi kertaa viikossa. Lähetyksistä 20 minuuttia on uutisia eri kansalliskielillä, loppuaika dokumentteja ja  kulttuuriaiheita. Rahoituksesta vastaa Venäjän valtion radio- ja tv-yhtiö.
  • Viestintä ja kehitys säätiö Vikes on järjestänyt vuosittain Karjalan suomen- ja karjalankielisille toimittajille koulutusta Suomessa ja Petroskoissa. Tänä vuonna Tampereen yliopisto käynnisti suomenkielisen journalismikoulutuksen Petroskoin yliopistossa.

Share on FacebookShare on LinkedInTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone
Kirjoitettu Uncategorized. Bookmark the permalink.

Leave a reply